tiistai 1. joulukuuta 2015

Kittipurkin sielunelämä!!!


Elikkäs. Tässä syksyn aikana pannut merkille että monet kittipurkit ovat hiukan avoinna. No, vaikka polyuretaani tms. kitit ovatkin 2-komponenttisia, on niissä iso liuta ohenteita ja liuottimia joilla on valtava halu päästä irti itse kuiva-aineesta.

No mitä tästä sitten seuraa, yksin kertaisesti se että kun ohenteet ja liuottimet haihtuvat jää jäljelle kuiva-aineet eli kitti kuivuu. Eli vaikka kyseessä 2-komponenttisesti reaktiolla kuivuva kitti, periaatteessa saa pelkän massankin pilalle sillä että purkki on auki liian kauan. Alle Hannun Siivous Mayhemis vastaan tullut kittipurkki.

Kuten huomaatte on kitti ns "krakeloitunut" ja halkeillut eli se kertoo että kitin ohenteet/liuottimet päässeet haihtumaan. Sama ilmiä tapahtuu vanhoissa öljymaalauksissa kun maali on läpikuiva alkaa se halkeilemaan koska haihtuneet aineet eivät enää anan elastisuutta maalille

Peace!!!

Im outta here!!!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

MUSTANG PROJEKTIN ETULOKASUOJAN LOMMON OIKAISUA!!!

Eli, lokasuojasta löytyi ns. "löysä" kohta pellistä joka hioessa taipuili ja veti joka suuntaan. Kohtaa oli kitattu mutta itsekin tajusin että metallia pitää "kiristää" en vain tiennyt miten. Onneksi hätiin tuli opettajamme Hannu joka näytti pääpiirteissä kuinka pieniä lommoja oikaistaan ja peltiä "kiristetään".

Eli periaattees pienellä sähkövirralla kolvattiin työkalu kiinni metalliin ja työkalussa olevalla painolla napautettiin kohtaa lievällä voimalla ylöspäin. Tässä myös luultavasti lämpötila ja sähkövirta kutistaa peltiä kriistäen sitä.

Käypä katsomassa aiheesta Korikilta (Salo) pieni materiaali missä asiasta pääpiirteissään puhutaan.

Tässä yksi nyppäys työkaluista

Osan maadoitus


Peace!!!

Im outta here!!!

tiistai 3. marraskuuta 2015

LASIKUULA

- muodoltaan pyöreä ja ei aiheuta suurta vauriota pinnoille
- poistaa epäpuhtauksia tehokkaasti
- toimii hyvin ruostumattomien kohteiden puhaltamiseen
- ei toimi hyvin paksumpien maalikalvojen poistossa


maanantai 21. syyskuuta 2015

Postilaatikkoprojekti Tatu "Johtaja" Lahtisen kanssa jatkuu!!!

Eli tuon Tatun kanssa olemme nyt muutaman päivän touhunneet pohjiin kahta, metallista, postilaatikkoa. Pohjille vedimme Tikkurilan GPLS Epoxi Primerin, jota menikin yllättäen 0,5 litraa laatikoihin yhteensä ja emme edes ihan hirveästi sohineet menemään. Epoksi siis toimii pohjalla ruosteenestomaalina

Tämän Epoksin jälkeen hioimme epoksit varovaisesti ensin P240, P320 ja pehmeällä P400. Tämän hionnan päälle ruiskutimme Cromax 1064 hiontavärin.

Itse ruiskutus meni hyvin, mutta ripustuksissa jouduimme miettimään miten sen teemme. Eli aluksi laatikot pöydälle, jotta luukun saa auki ja hiontavärit luukun sisäpintaan (sisäosat oli asianmukaisesti suojattu - toivottavasti) paksusti, jotta saimme sitten koko laatikon roikkumaan nurinniskoin telineeseen, jotta vältymme mahdollisuuksien mukaan ripustusjäljiltä. Kuva selventää miten touhusimme ripustukset.

Im outta here!!!

Peace!!!

Kuva on oikein päin mutta laatikko ei!!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Anskun skootteri - osa 2


Tänään sitten touhu jatkui skootterin osien kimpussa. Meitä olikin iso pataljoona sen ympärillä hiomassa. Itse pääsin myös kokeilemaan muovin liimaamista yhteen 2-komponenttiliimalla.

Liimaus tapahtui siten että ensin halkeaman alle laitettiin paksu "teippi" mikä käsittääkseni pitää osan suurin piirtein paikallaan. Sen jälkeen halkeaman reunat ohennettiin, jotta liimalle tulee ns. "kynnet" mihin tarrata. Mielestäni onnistuin työssä ihan hyvin.

Im outta here!

Peace!
Tässä halkeama liimattuna ja siistittynä

Halkeaman taakse laitettava teippi

Itse 3M tuote millä liimasin. Tuo nokka sekoittaa komponentit yhteen

tiistai 15. syyskuuta 2015

Anskun skootteri - Osa 1


Eli!

Ammatillinen ohjaajamme Anzelika toi meille tehtäväksi muoviset skootterin osat jossa oli päällä hopeinen maali. Hioimme aikamme osia maalauskuntoon kun opettajamme Jari Välkkynen tuli sanomaan että kannattaa kokeilla tinnerillä että sulaako hopeinen maali. Jos se sulaa, se pitää hioa pois, koska pinta tulisi muuten epäonnistumaan. Testasimme myös jotta ottaisiko Tinneri maalia pois ja helpottaisi urakkaamme. No alkuun tuo tuntui jotenkin toimivan mutta allekirjoittanut ehkä hieman innostui liikaa läträämään (hekoheko) ja perse edellä puuhunhan siinä mentiin.

No tultiin sitten toisen 1-luokkalaisen kanssa siihen tulokseen että teemme osiin vain mekaanisen poiston. Itse hioin hyvinkin karkealla alkuun ja siitä sitten aina P600 paperiin asti osaa mikä epäonnistui tinnerikokeilussa ja voin sanoa että otti päähän. Mutta osa mielestäni saatiin ihan OK pohjiin, joskin iltapäivästä tuntui että paras pintakäsittely olisi osille avolouhos ja aimo kasa TNT:tä, sen verran aivot naksutti oman virheen takia.

Tämä opetti itselleni hienon opetuksen, älä läträä Tinnerillä!!! Eli jos nyt vaan jatkossa tiukasti käsin hion muoviosia ja varovaisempi olen sen kemiallisen poiston kanssa.

Mutta ei mulla muuta!

Im outta here!

Peace!

Tässä tämä epäonnistunut osa. Ei näytä pahalta mutta usko pois,
helpommalla olisin päässyt vain hiomalla

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kitaraprojekti - Osa Två!!!


Elikkäs!!!

Pääsin taas touhuamaan Palatele projektiani. Tällä kertaa vuorossa oli johdotuskoloamiset, jotta johtoja ei joudu vetämään rungon sisässä vaan voi vaan teipata kiinni pleksiin. Lisäksi taltalla lavensin mikkien sorvauksia, jotta mikit mahtuvat helpommin, koska koloukset olivat just eikä melkein oikean kokoiset eli pleksin paikalleen saaminen oli hanurista alkujaan.

Taltat ja vasaran lainasin Puupuolelta ja eikun hommiin. Puu itsessään oli suhteellisen pehmeetä ja juurikin kun loveukset jäävät pleksin alle piiloon, ei tarvinnut alkaa leikkimään Puuseppää (paino sanalla LEIKKIMÄÄN). Työ oli yllättävän nopea suorittaa joten eikun lakat ruiskuun ja 2 kertaa lakka pohjaan estämään ettei puu ime hirveästi maalia.

Mikin valitsimen johtojen loveus kohti kaulamikkiä
Cromax 2-komponenttilakka ja oma ohenteensa
Lakkaa tein noin 1,5 dl koska arvelin puun imevän itseensä tavaraa ja ideana nimenomaan olikin imeyttää puun tiehyet tukkoon ettei itse maalia kulu niin paljoa.

Ruiskutuksen suoritin ripustamalla kitaran telineeseen kaulan liitoskohdasta, jotta ripustusreikä jää kaulan alle piiloon (porasin siis eka apureiän jotta puu ei halkea ruuvattaessa). Ruiskutuksia tosiaan tein 2 kpl, missä välissä noin 15 minuutin haihdutus, millä saadaan lakkapintaan paksuutta.

Ensimmäinen lakkakerros. Kuvassa näkyy myös
kaikki loveusket mitkä aiemmin tein
Seuraavaksi olisikin vuorossa jo pintakäsittelyjä, niitä pitää miettiä vielä miten ne tekee.

Im outta here!!!

Peace!!!


Harjoituslokasuojan pohjatyöt ja hiontamaalaus


Eli!!

Aina joutessani olen koulussa touhunnut harjoituslokasuojaa. Siihen muutkin ovat harjoitelleet kittaamista ja ajattelin et jospa siitä sitten touhuisin ihan pintamaaliin asti harjoitustyön. Kitatessa kun ei ilman maalia aina tuppaa virheitä näkemään.

Kittinä on käytetty 2-komponenttista autokittiä, oliskohan se Polyesterikittiä. Haastetta työhön toi lokasuojassa oleva hentoinen muoto, jonka hiominen muotoon helpottui huomattavasti kun opettele käyttämään kumilastaa hiontatukena.

Aluksi siis levitin koloihin kitit, useampaankin kertaan paikka paikoin. Hionnan suoritin aluksi karkeasti Epäkeskohiontakoneella P120 paperilla ja siitä sitten Kumilasta+hiomapaperi- kombolla muotoa hakemaan. Ennen maalausta hioin vielä koko lokasuojan 320 paperilla ja 400 paperilla.

Kittauksia jo tehty, mutta jouduin vielä tekemään lisää
Hiontaväriksi valittiin Du Pontin musta hiontamaali, koska en aio päästää itseäni helpolla vaan maalaan pinnan kiiltävällä mustalla että varmasti virheet näkyvät. Ruiskutus tehtiin ns. 2 kerroksella eli ensin ensimmäinen kerros ja haihdutuksen jälkeen toinen kerros. Hiontaväriä kului noin 2,5 dl, mikä oli aika paljon mutta nyt on varaa hioa ettei ihan heti mene puhki ja lisäksi kun maalia oli tarpeeksi niin tehtiin läskistä pintaa.

Lokasuoja valmiina hiontavärissä 2 ruiskutuksen jälkeen
Tässä vielä videokuvaa itse ruiskutuksesta. Videossa meneillään ensimmäisen kerroksen ruiskutus. Musiikki taustalla on minun omaa tuotantoani.




Im outta here!!!

Peace!!!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nyt se kitaraprojekti alkoi!!!


Eli ostin muusikoiden.netistä rakennussarjasta kootun Palatele kitaran EMG 81/85 aktiivimikityksellä, joten joutuu kolvaushommiinkin jahka pinnat on tehty. Mitenhän onnistuu. Lisäksi kitaran bodya joutuu sorvailemaan jotta voi johdotukset pleksin alla vetää eikä rungon sisässä mikä helpottaa huomattavasti johdotusta. Lisäksi pleksin joutuu halkaisemaan koska mikitys on aktiivinen eli vaatii 9V patterin toimiakseen eli helpotan omaa muusikon elämääni tällä kitaran ulkonäköä raiskaavalla toimenpiteellä.

Pintakäsittelyksi tulee pohjaan lakka, johon kysyin neuvoa Finlandia Instrumentin kitaran rakentajalta, joka neuvoi tekemään normaalin Polyuretaanilakkauksen pohjaan, jolla puun imeminen saadaan loppumaan, ei siis ns. "kusilakkausta" yliohuella lakalla kuten opettajamme neuvoi. 

Kysyin neuvoa asiaan enemmän perehtyneeltä koska kuitenkin kitara on minulle työkalu ja kaikki eri käsittelyt tms. liimaukset vaikuttavat soundiin, mikä on tärkeämpi kuin pintakäsittely minulle henkilökohtaisesti.

Työn aloitin hiomalla vanhan paukkupullomaalin pois karkealla 80 paperilla minkä perään hioin 320 paperilla. Molemmissa epäkeskokone käytössä. Tämän jälkeen nostin puun karvat pystyyn kostuttamalla puuta, jonka voi siis tehdä myös lakkauksella, mitä en siinä vaiheessa tiennyt. Taas oppi uutta.

Seuraavaksi, varmaankin huomenissa, projektissa tulee vastaan mikkikolojen ja johdotusreittien sorvaaminen puuhun. Lisäksi pitää suunnitella miten toteutan Aktiivimikkien patterin vaihdon helpottamisen, siihen sain kyllä Puupuolen opettajilta muutamiakin ideoita, joista pleksin leikkaaminen siis nopein, mutta ei siistein.

Lisäksi olisi tarkoitus alkaa erikoismaalausta suunnittelemaan ja työtapaa millä teen eli sapluuna vai esimerkiksi vapaalla kdäellä ruiskuttaminen kynäruiskulla.

Ja haluan tässä lopuksi korostaa, että teen kitarasta itselleni soittopeliä, en seinällä roikkuvaa maalausta eli kaikki valintani ei aina ole pintakäsittelyn kannalta paras vaan soitettavuus ja soundi edellä mennään.

Im outta here!!!

Peace!!!
Kitarasta osittain maali poistettu, sivuissa näkyy alkuperäinen pintakäsittely

Pinta hiottu ja kostutettu


lauantai 29. elokuuta 2015

Vanajanlinnan autonäyttely!!!

Juu, eli lähdimme lauantaina Pekon ja hänen veljensä kanssa Vanajanlinnaan katsomaan urheiluautonäyttelyä, missä myös Pintakillalla oli teltat ja pari autoa näytteillä. Audi ja 2 luokkalaisten projekti Plymouth mille ei olla vielä mitään tehty.

Autoja oli jos jonkinmoisia ja itseäni varsinkin jenkki muskeliautot kiinnostivat ja olihan siellä oma märkä päiväuneni eli kiiltävän musta Ford Mustang. Sellaisen kun joskus saisi. Ja nappisilmä Lada, olikohan 1200. Siinä on söpö auto. Lisäksi DeLorean oli hieno joka on tuttu Paluu tulevaisuuteen elokuva trilogiasta.

Silmiin pistävää oli osan autojen mielenkiintoinen kunto, oli appelsiinipintaa ja kiireellä tehtyä myllytystä. Osassa autoissa näkyi jopa hiontanaarmua kun aurinko osui pintaan tms. Pintakillan Audi oli mielestäni yksi parhaista autoista pinnoiltaan. Saa opettajamme olla ylpeitä opiskelijoistaan.

Lisäksi Pintakillan osaston vieressä esitteli erikoismaalaus taitojaan Art & Design Anzelika Muttonen (http://designanzelika.blogspot.fi/), joka siis toimii myös Pintakillassa ammatillisena ohjaajana sekä opettaa halukkaille kynäruiskulla maalaamista. Siinä miehissä ihmeteltiin et on se helppoa kun sen osaa.

Alla muutamia kuvia hienoista autoista, joskin kaikki siellä oli hienoja joskin yksi uusi Hyundai erottui tavallisuudellaan joukosta!!
Hieno avo Mersu

DeLorean aka "Back to the Future"

Ford Mustang. Mä haluan niin paljo ntämmöisen

Tää oli hieno reliikki auto


Näissä Volkkareissa on vielä tyyliä muotoilussa. Me likes alot!!!

Hauska ambulanssi, ruumisauto mikä lie. Huomaa 2 taka-akselia

But Im outta here!!!

Peace!!!

Torstain lentokone!!!


Elikkäs!

Olimme aikuisopiskelija porukalla touhuamassa torstaina Tervakoskella vanhan lentokoneen tutkakuvun pohjia. Aluksi saimme hioa miljoona eri kerrosta maalia joka monessa kohtaa menikin ihan rakenteelle asti, rakenne oli vissiin jotain muovisysteemiä, emme oikein tienneet itsekään. Koneen vuosimalli oli  1947 tai sinne päin. Kone oli tuotu Arizonan autiomaasta ja sen näki kunnossakin ja omistajalla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana.

Osa maaleista oli kiinni kuin täi ja osa taas aivan liituuntui hiottaessa. Hioimme epäkeskokoneilla (kiitos MP puolelle koneiden lainasta) 120 karkeuksisella paperilla ja paperia meinaan kului jonkin verran. Sen jälkeen vielä kittasimme pahimmat kolot ja hioimme lopuksi vielä kitit karkeasti tasaiseksi. Työtä pohjissa vielä mielestäni on mutta suurin työ jo tehty. Joutuipa opettajamme Jari Välkkynen tarjoamaan meille kahvitkin kun olimme niin tehokkaita.

Työ itsessään oli mielenkiintoinen ja halua olisi koko porukalla myös maalata koneen kuomu, mutta varsinkin aamulla oli ongelmana jo syksyinen kaste pinnassa, joka osaltaan luo haasteita lisää pintakäsittelylle.

Työporukassa siis oli allekirjoittanut, Pekko, Terhi, Tiia ja Pavel. Työ sujui yllättävän ketterästi ja ns. "läpsystä" vaihto periaatteella että kaikki saivat hioa ja lepoa tarpeeksi. Lisämaininnan saavat 10 hengelle varatut eväät, missä Ammattiopisto Tavastia ei ollut säästellyt.

Koneen omistaja selostamassa hommaa 
Tässä näkyy useat maalikerrokset

Pekko & Terhi hiomassa

Minä ja Tiia hiomassa 
Pekko!!! 
Pölyistä hommaa kuten Tiiasta näkee

Kittiä hiomassa

Hionta jatkuu

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Työkyky käsityöammatissa fyysisen suoriutumisen näkökulmasta!


Aloin tuossa miettimään Linnan puistossa dippejä ja leuanvetoja sateessa tehdessäni, mitkä asiat käsityöammatissa, kuten pintakäsittely, ovat fyysisen työkyvyn suurimmat haasteet. Ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen erilaiset kovetteet ja liuotteet sekä pölyt, jotka vaikuttavat hengitysteihin joka taasen pitkittyneessä, vuosien, altistuksessa johtaa työkyvyn laskuun keuhkojen ja myös aivojen osalta. Pitäkäämme siis tarvittavia suojavarustuksia niin hioessa että ruiskuttaessa maalia.

Lisäksi mielestäni maaliruisku ja kittilastat rasittavat käsiä ja varsinkin forkkuja (forearm eli kyynärvarsi), josta myös esimerkiksi Rakennusmaalaus puolella yleiset "Tenniskyynärpäät" johtuvat. Linkissä hyvää tietoa aiheesta ja luotettava lähde eli ei wikipedia :D. Eli lihaskuntoharjoitukset tulevat tässä esiin.

Mielestäni hyvä tapa pitää yllä yläkropan toimintakykyä on tehdä paljon omaa kehoa hyödyksi käyttäviä ohjelmia kuten esimerkiksi juuri dipit, leuanvedot, käänteiset vedot, renkaat. Näissä liikkeissä monesti kädet ja yläkroppa joutuvat kannattamaan koko kehon painoa jolloin rasitusta saa myös esimerkiksi keskivartalo, koska se käytännössä mahdollistaa kropan mahdollisimman stabiilin muodon ja helpottaa liikkeiden tekoa. Lisäksi myös koordianatio kehittyy ja erilaisten lihasten harmoninen yhteistyö.

Lisäksi erilaiset maksimivoima liikkeet kuntosalilla ovat hyviä (kuten Maastaveto ja kyykyt) koska näissäkin ei keskitytä yhteen lihasryhmään vaan kehoon kokonaisuutena minkä lisäksi kroppa joutuu useasti suhteellisen suurten kuormien alle, jolloin taas keskivartalon stabiilius tulee keskiöön.

Itse olen aikoinani harrastanut Aikidoa hetken aikaa ja Brasilian Jujutsua noin vuoden verran enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja molemmista jäi käteen nippu hyviä lihaskuntofilosofioita, varsinkin Aikidosta, missä jokaiseen treeniin kuuluu nivelten liikkuvuuden parantaminen ja venyttelyt kun taas BJJ:ssä keskikroppa joutui aika koville ja osaltaan myös hengityselimistö tatamilla pyöriessä. Myös kamppailulajit parantavat koordinaatiota ja juurikin lihasten harmonista yhteistyö kykyä. Kroppa siis oppii käyttämään käsillä olevan voimantuoton mahdollisimman tehokkaasti.

Kaikki ylläoleva mielestäni parantaa työssäjaksamista ja työkykyä, koska lihas tottuu fyysiseen työhön ja vahvat lihakset myös suojelevat nivelten herkkiä rakenteita ja rustoja. Lisäksi esimerkiksi lihaskuntotreeni vahvistaa keskivartaloa ja opit tuntemaan koska esimerkiksi selkä on suorana että voit nostaa isoja kuormia, jos ei apuvälineitä ole käsillä. Ei siis revitä isoja kuormia maasta huonolla tekniikalla, siinä menee vain paikat rikki.

Jos joku pani merkille, en käsitellyt postauksessa juurikaan kardioliikuntaa vaikkakin tietyn asteinen sydämen ja keuhkojen toimintakyky onkin merkityksellistä käsityöammatissa, harvemmin kuitenkaan juoksemme tai teemme muita vastaavia töitä joten mielestäni se ei ihan osu tähän aiheeseen vaikak tärkeää kokonais terveyden kannalta onkin.

Lihaksistostaan ja fyysisestä kunnosta huolen pitäminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, se maksaa itsensä vanhemmiten takaisin korkojen kera.

Tässä siis hieman pohdintaa! Huomenna varmaankin tulee juttua lentokoneesta ja sen hiomisurakasta

Im outta here!!

Peace!!!
Pic1: Linnanpuiston treenilaitteita

tiistai 25. elokuuta 2015

Mitäs tänään tapahtui?!

Tänään vuorossa oli aamulla hieman fysiikkaa ja käyttötietojen tutkimista. Sen jälkeen tiimeittäin ihmeteltiin kittausta ja rautaosaa, mikä pestiin Liuotinpesulla ja sen jälkeen vielä Vesipesurilla. Vesipesun jälkeen kappale laitettiin Sinkoon, millä siis puhallettiin irtoa aines pois SA 2.5 luokkaan.

Huomenissa sitten vissiin pitäisi 1-komponettia ruiskuttaa kappaleeseen.















Im outta here!!

Peace!!!

maanantai 24. elokuuta 2015

Mitäs olen touhunnut koulun alusta tähän päivään!?

Laitetaanpa hieman ylös mitä touhusimme Aikuisopiskelijoiden kanssa kun nuorisoaste ei ollut vielä valintojaan tehnyt. Ensimmäsen viikonhan olimme pääasiassa luokassa ja ihmeteltiin turvallisuusohjeita ynnä muuta sellaista. Lisäksi oli Matematiikan tasokoetta että hieman korroosion kemiaa. Mutta perhana, olihan meillä vielä pari Logistiikan rekanosaa, mitkä maalasimme valkoisiksi, josta on myös videokuvaa, joskin ei allekirjoittaneen ruiskutuksesta kun heiluin kameran varressa, mutta eiköhän sekin korjaannu lähitulevaisuudessa.

Seuraavalla viikolla, viikkonumero 34 (olikohan!?!), pääsimme sitten halliin touhuamaan teräksistä keinua minkä hioimme niin puhtaaksi kuin sen nyt kyseisillä laitteilla pystyi ja tämän jälkeen ruiskutimme korkeapaineruiskulla Epoksipohjamaalin ja Polyuretaanimaalin pinnaksi, muistaakseni. Lisäksi teimme opettajamme Jari Välkkysen kiesin vanteet, missä pääsi kokeilemaan Sinkolinjaa ja Jauhemaalausta. Iso kiitos Marikalle opastuskesta :)

Maalien kuivuessa touhusimme kittausharjoituksia. Laitan tähän alle muutamia kuvia.

Pic1: Keinun runko pintamaalissa ja taustalla korkeapaineruisku

Pic2: Keinun jalat pintamaalissa. Huomaa hieno ripustus!!!

Pic3: Auton vanteet tulleet uunista ja jäähtyneet

Pic4: Kittausharjoitteita. Näkee hyvin hioutuneistakohdista kuinka
monta kertaa osa on uudelleen maalattu etc.


But I'm out!!!

Peace!!!


Ensimmäinen eli "Kuka minä olen?!"

No niin! Mitä sisältyy VäriVirtanen blogin kantavaan voimaan. Olen siis 1985 syntynyt mies Turengin kylästä. Olen muusikko, taiteilija ja jonkinsortin hippikin kun sille päälle satun. Kitaraa olen soittanut 18 vuotta ja säveltänyt yhtä kauan. Voitte olla varmoja että näette kitaran jos toisenkin Tavastian hallissa, jos vain saan luvan ja hinnat kohdalleen tehdä projekteina kitaranraadoista soivia pelejä. Kitaraan liittyy myös yksi paikoista mihin haluaisin päästä harjoitteluun eli Harvialan Kartanossa toimivaan Ruokankaan kitarapajaan.

Kouluista sen verran että Ylioppilaaksi kirjoitin joulukuussa 2004, minkä jälkeen puoleksi vuodeksi Hämeen Rykmenttiin (R.I.P) asevarastolle armeijaan. Olen siis Ratsumies, jota arvoa ei enää suomessa vissiin missään ole. Tämä siis vanha Hämeen Rykmentin nimitys jääkärille.

Armeijan jälkeen tarinani jatkui Koulutuskeskus Tavastian Maalauslinjalla, eli opiskelin Rakennusmaalariksi, mihin valmistuin joulukuussa 2007. Tämän jälkeen toimin erilaisissa rakennusalan töissä ja työttömänäkin vuoteen 2010 milloin sain ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan pidemmän työsuhteeni, missä työskentelin ikkuna ja ovi korjausten parissa ja asensin Linnatiivistettä. Samalla pidin sivuhommilla yllä Rakennusmaalarin taitojani ja tälläkin hetkellä teen siskolleni pintaremonttia, missä nyt saumanauhojen asentaminen.

Pic1: Saumanauha asennettuna Asennuskyprokkiin ja ruuvinkannat kitattu. Ei sinällään liity Teolliseen pintakäsittelyyn . . . vai liittyykö?!?

Mutta miksi hain takaisin kouluun ja nimenomaan Teolliseen pintakäsittelyyn? Jotenkin olen aina pitänyt  ruiskutustöistä ja esimerkiksi Hiekkapuhallus on ollut lähellä sydäntä, varsinkin kammiossa tapahtuvan, koska siellä ei kaiken maailman jantterit ole niskan takana hengittämässä. Siellä saa olla rauhassa ja keskittyä työn tekemiseen, ja lopputulos on se mikä ratkaisee.

Im out now!!

Peace!!!