Kittiä, Kittiä!

Yksi maalarin (rakennus, auto, puu) perustyömenetelmistä on tasoittaminen, kittaaminen, paklaaminen tms. mitä termiä nyt haluatkin käyttää mutta kyse on kuitenkin samasta asiasta eli pinnan kolojen täyttämisestä samaan tasoon muun pinnan kanssa. Lisäksi itse ajattelen hionnan kuuluvan osana kittaamiseen koska sillähän se suora pinta tehdään ja kittaamalla tehdään täyttöä.

Pääasiallisesti autokittauksessa ei kovin montaa eri kittiä tarvitse. Polyesteri pohjaisella kitillä pääsee jo pitkälle ja siihen kun lisätään esimerkiksi Anti-Rust kitit sekä eri kuitukoolla varustetut Lasikuitukitit voidaan periaatteessa hoitaa kaikki auton kyljen kittaukset. Lisäksi on olemassa erilaisia 1-komponentti kittejä, metallikittejä sekä kemiallisia kittejä. Isoihin kittauksiin vielä ruiskukitit. Ja varmaan paljon muitakin mistä itse en tiedä.

Kittiä levittäessä mieluummin vähän kerrallaan ja jos tarvii selkeästi kitata samaa kohtaa uudestaan, hiotaan vain pärseet pois ja uutta kittiä niskaan.

Hionnassa kannattaa suosia kovaa alustaa jos hiotaan suoraan ja pehmeää alustaa jos matataan. Kova alustainen lossi ei hae pohjan lommoa hiottaessa vaan saadaan kitti suoraksi.

Lisäksi kitattaessa kannattaa huomioida myös jos jostain kittauskohdasta alkaa pelti tulemaan näkyviin ja vieressä on vielä kittiä voi olla että pelti myös hieman koholla jolloin käsi on voinut virheellisesti tulkita kohouman kolhuksi (Been there, done that!)

HUOMAUTUS KOSKIEN PUUTA!!!

Lisäksi näin sivuhuomautuksena mainittakoon on olemassa erilaisia kittejä puupintojen viimeistelyyn mihin 2 komponenttiset autokitit eivät ole aina omiaan puun ominaisuuksien ja kosteuskäyttäytymisen takia eli kitti näissä pinnoissa tulisi olla pehmeämpää ja "liikkuvampaa" koska puu elää kosteudesta huomattavasti enemmän (pois lukien esimerkiksi täyspuisen pöytälevyn lohjennut kulma missä Polyuretaani vallan mainio kestävyytensä takia sekä oletuksena on että tämmöinen pöytä ei paljoa kosteassa ole, pohja voi olla käsittelemätön jne). Tämä huomautuksena esimerkiksi peiliovia maalatessa myös ruiskulla. Lisäksi rakennuspuolella on 1 komponenttisia eri raekoolla ja täyttökyvyllä varustettuja vesipohjaisia kittejä joka on oma maailmansa ja en mene enempää siihen.

Haluan loppuun mainita vielä yhden suuren eron puun ja metallin maalaamisessa miksi itse en suosittele maalaamaan puupintoja automaaleilla. Eli automaalit päaäsiallisesti on suunniteltu pitämään kosteus POISSA pohjan pinnalta (teräs+vesi=ruoste) kun taas puun kohdalla kosteuden PITÄÄ PÄÄSTÄ LIIKKUMAAN puun ja ilman välillä koska jos puun sisään jää kosteutta liikaa, puu kuivuu ja kosteus ei pääse pois, puu halkeaa.

Ruiskun osat ja pesu pääpiirteittäin

Eli pääpiirteittään tärkeimmät osat perus matalapaineruiskussa ovat Neula, Hajoitusilma- ja Ainesuutin joidenka puhtaudesta on hyvä pitää huolta. Ja myös ettei lioteta ruiskua liiaksi liuotteissa kuten tinneri jotta tiivisteet eivät mene itse edestään.

Ruiskua putsatessa on hyvä tarkastaa Hajoitusilmasuuttimen ilmareiät ja välttää metallisten putsausvälineiden käyttöä, jos reikiä joutuu ronkkimaan, joskin aina se ei ole mahdollista kuten esimerkiksi Epokseja ruiskuttaessa, koska epoksit kuivuvat ruiskuun nopeasti sekä ovat suhteellisen "rakeista" olemukseltaan ohennettunakin, jolloin metallisten pikkuharjojen käyttö voi olla perusteltua, toki jos pärjää ilmankin aina parempi.

Perus pesussa ainesuutinta ei tarvitse irroittaa koska pitämällä sormea ainesuuttimen pään päässä (silloin kuin hajoitusilmasuutinkin kiinnin) saadaan pesuohenne pyörimään joka paikassa (korkeapaineruiskussa näin ei voi tehdä koska korkea paine voi injektoida maalia ihon läpi). Neula kannattaa useimmiten irroittaa ja tarkastaa ettei jäämiä jää.

Neulaa takaisin asennettaessa on hyvä laittaa kaikki auki ja vetää ns. "liikkuvat taakse" liipaisimesta ja säätää neulaa siihen pisteeseen kun se alkaa liipaisimessa tuntumaan "paineena" sormiin ja ½ kierrosta takaisin jotta ainesuutin/neula ei turhaan kulu jousen paineen takia.

Huomiota kannattaa myös laittaa hajoitusilmasuuttimen kireyteen pesun jälkeen, suutinta ei tarvitse vääntää naama punaisena kiinni jotta ainesuuttimen pää ei kärsi ja kulu, se kiristetään käsikireyteen ruiskutuksen alussa